Uusi OPS: Koulu mukana muuttuvassa maailmassa

 

 

7.8.2017 Blogin vieraskynässä kiinni Martti Hellström

Maailma muuttuu huikeaa vauhtia. Pysyvä palkkatyö on mahdollisesti katoamassa ja ammatit muuttumassa. Koulu ei ole pysynyt mukana. Nyt on pysyttävä paremmin. Siksi perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmat on uudistettu.

 

Uusi ops otetaan peruskoulun yläluokillakin käyttöön tänä syksynä. Koulun pitää ravistella omia käytänteitään. Opetuksen täytyy muuttua. Noin 500 sivuisesta opuksesta muutoksen voisi yrittää tiivistää näin:

 

Mikä on kokonaan uutta?

Arviointi kohdistuu erityisesti taitoihin ja osaamiseen:

• Mahdollisuus etäopiskeluun, omien tietolaitteiden käyttöön ja vapaaehtoistyöhön.

• Ohjauskeskustelut vanhempien kanssa 2. ,6. ja 9. luokan keväällä

• Oikeiden ongelmien ratkaisemisesta

• Opetellaan ohjelmointia

 

Useassa oppiaineessa käsiteltävien asioiden opiskelua laajempana kokonaisuutena (eheyttäminen, ns. monialainen oppimiskokonaisuus). Tulevaisuudessa tarvittavien taitojen (ns. laaja-alainen osaaminen) harjoittelua.

 

Mitä tulee lisää?

• Aikuisten jaettua vastuunottoa kaikista oppilaista.

• Draamaa työtapana.

• Enemmän ammatillista yhteistyötä.

• Huomiota suunsanalliseen jokapäiväiseen palautteeseen.

• Enemmän yhteistyötä yhdessä lasten ja kotien kanssa. Itsearviointia ja palautteen antamista. 

• Huomiota lasten motivaatioon.

• Joulutodistusten (välitodistuksen) sijaan arviointikeskusteluja lasten ja vanhempien kanssa.

• Lisäarvoa teknisistä laitteita.

• Liikkumista.

 

Mahdollisuuksia opetella juuri niitä asioita, joita haluaa oppia. Mahdollisuuksia näyttää osaamistaan muullakin tavalla kuin kokeissa. Oman luonteen kehittämistä sisukkaammaksi ja yrittäjämäiseksi. Omatoimista opiskelua itse tietoa etsien ja rakentaen. Ongelmalähtöisyyttä.

 

Opettaja auttaa oppilaita löytämään omat vahvuutensa. Opettaja ottaa oppilaiden erilaisuutta paremmin huomioon (eriyttäminen). Opiskelua muualla kuin koulurakennuksessa. Opiskelua yhdessä eri-ikäisten koulukaverien kanssa.

 

Oppilaat opettamaan toisiaan- ja opettajaakin. Oppilaalle aikaisempaa aktiivisempi rooli omassa oppimisessaan (opettaja keskittyy ohjaamaan, kannustamaan, rohkaisemaan ja haastamaan oppilaita syventämään oppimistaan).

 

Oppilaat ovat tekijöitä eivät katselijoita:

• Oppimaan opettelua.

• Osallistumismahdollisuuksia.

• Pelejä.

• Sanallisia todistuksia.

• Selkeyttä tavoitteisiin.

• Suusanallista kannustavaa palautetta.

 

Tehtäviä, joissa harjoitellaan ohjaamaan omaa oppimistaan ja opiskeluaan. Toimintaa. Toisten auttamista. Tutkimista. Uudenlaisia oppimistehtäviä. Vastuuta omasta oppimisesta ja koulutyöstä.

 

Vielä enemmän iloa touhuun! Yhdessä tekemistä. Yhteissuunnittelua oppilaiden, kotien, toisten opettajien ja kumppanien kanssa. Yhteistoiminnallisuutta. Yhteisvastuuta.

 

Mitä vähennetään?

 Asioiden puuduttavaa läpikäymistä. Numeroarvostelua. Oppikirjoja. Opettaja opettaa itse vähemmän (ja ohjaa enemmän oppilaita ja prosesseita). Pulpetissa istumista. Työkirjoja.

 

Mitä ei enää tehdä?

Enää ei arvioida oppilasta vaan oppimista. Ei erillisiä poikien ja tyttöjen käsitöitä. Kaunokirjoitusta. Opettaja ei ole enää ainoa tiedon lähde; eikä oppikirja. Taululta kopiointia. Todistusarvionnissa ei oteta huomioon motivaatiota eikä innostusta. Virheiden pelkäämistä- niistä opitaan.

 

Muu sitten jatkuu. Kaikkien oppiaineiden sisältöjä on toki ajanmukaistettu.

 

Jotta koulu voi uudistua, se tarvitsee oppilaiden vanhempien tukea. Tarvitaan luottamusta opettajiin ja heiltä rohkeutta ottaa käyttöön uusia, tapoja järjestää opetus niin, että jokainen lapsi ja nuori voisi löytää oman juttunsa, intohimonsa sekä vahvuutensa ja uskoa itseensä.

 

Vanhempienkin on päivitettävä odotuksiaan
On opeteltava sietämään tulevaisuuden epävarmuutta omankin lapsen osalta. Opetus ei ole enää sitä, että opettaja opettaa ja oppilaat seuraavat opetusta.

 

Oppikirjaa eikä työkirjaa ei enää käydä läpi kannesta kanteen. On uskaltaudutava luottamaan lapsiin, opettajiin ja suomalaiseen kouluun. Se on maailman paras. On uskallettava myös kysyä, jos huoli herää. Suoraan. Ajoissa.

 

Vanhemmat ovat aina olleet oman lapsensa oppimiskumppaneita. Monessa koulussa vanhempia kutsutaan nyt myös lapsen koko luokan, opetusryhmän oppimiskumppaneiksi. Kun pyydetään, kannattaa lähteä mukaan suunnittelemaan ja arvioimaan oman lapsen koulun toimintaa. Astumaan juhlan lisäksi mukaan koulun arkeen. Jakamaan omaa osaamistaan, innostuksen kohteitaan ja omia kokemuksiaan. Sparraamaan koko luokkaa! Kukin oman elämäntilanteensa mukaan. Niinkuin vanhemmat tekevät jo urheiluseuroissa.

 

Kaikkien on saatava pelata. Ihan kaikkien.

 

Vieraskynän kirjoittaja: Martti Hellström

Kasvatustieteen tohtori, opetusneuvos

 

http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/


 

 

 

Kuulumisia yksinäisyys -seminaareista:

 

Olen ollut seuraavissa seminaareissa, jotka käsittelevät lasten ja nuorten
yksinäisyyden  kokemusta.

 

Yksinäisyys-seminaari, Helsingin yliopisto 20.11.2014

Järjestäjinä: Helsingin seurakuntayhtymän oppilaitostyö, HelsinginYliopisto,
HYY,  YTHS.  http://uskotoivorakkaus.fi/yksinaisyys

 

Seminaarissa kävi ilmi, että Yhdysvaltojen yliopistoilla keskustellaan paljonyhteisöllisyydestä.
Siellä  on aktiivista opiskelijatoimintaa muun muassa kerhojen muodossa. Suomessa taas halutaan itsenäistää opiskelijoita. Opiskelija voi tuolloin käydä 5–6 vuotta yliopistoa kenenkään kysymättä ”mitä sinulle kuuluu?”

 

Yhteisvastuu nuoresta – hankkeenloppuseminaari,
Helsingin  seurakuntayhtymä 26.11.2014

Järjestäjinä: Suomen Mielenterveysseura, MannerheiminLastensuojeluliitto,
Suomen  Punainen Risti ja Suomen evankelis-luterilainen kirkko.

 

Opetus- ja viestintäministeri Kiuru kertoi suomalaisten hyvistä Pisa-tuloksista ja puutteista kouluhyvinvoinnissa. Hän otti myös esimerkin lukiolaisille tehdystätutkimuksesta.
Siinä  kysyttiin, kuinka usein lukiolaiset innostuvat jostain opetettavasta aiheesta.Lukiolaisista
vain  20 % innostui kerran viikossa yhdestä opetettavasta aiheesta. Ministeripohti,
kuinka  harvoin loput 80 % innostuvat mistään opetettavasta aiheesta?

 

Tämä oli minusta todella mielenkiintoinen ja herättelevä tutkimustieto. Työn ilon,innostumisen
ja  jaetun yhdessä tekemisen pitäisi kuulua myös opetettaviin taitoihin. Nykyisin puhutaan paljon motivaation ja positiivisen mielialan vaikutuksesta oppimiseen. Niiden kautta kaikistaaiheista
voi  saada hyvän oppimiskokemuksen.

 

 

Lasten ja nuorten yksinäisyydestä

 

Vuonna 2014 Helsingin Sanomat pyysi ihmisiä kirjoittamaan heille yksinäisyydestä. Heodottivat
n.  1500 vastausta, mutta saivatkin niitä viikon aikana 28 000. Näissä kirjoituksissa tuli esiin, että aikuisista yksinäisyyttä koki jo lapsena 32% ja teininä 56%.

 

Yksinäisyys liittyy sosiaalisten suhteiden vajavuuteen. Se voi olla sosiaalista yksinäisyyttä, jolloin lapsella ei esimerkiksi ole kavereita. Yksinäisyys voi myös olla emotionaalista yksinäisyyttä, jolloin lapsi kokee, että ryhmä ei tunnu omalta, vaikka olisi kavereita ympärillä. Lapsi voi kokea, että häneltä puuttuu läheinen ja tärkeä henkilö, joka ymmärtää hänen ajatuksia ja tunteita.

 

Yksinäisyyden kokemukseen liittyy negatiivisia ja musertavia tunteita. Se on subjektiivinen kokemus, jota eivät välttämättä huomaa edes lapsen lähellä olevat. Lapsi kokee olevansa jotenkin ulkopuolinen ja kokee ettei kelpaa omana itsenään.

 

Arkipuheessa yksinäisyys sekoitetaan helposti tavoiteltuun yksinoloon. Yksinolo voi olla voimaa-antava positiivinen kokemus. Sen sijaan yksinäisyyden kokemukseen liittyy negatiivisia tunteita ja se on aina vastentahtoinen tila. Se vähentää terveyttä ja onnellisuutta. Yksinäisyys voi muodostua identiteetiksi, vaikkei henkilö enää olisi yksin.

 

Miten saada yksinäinen lapsi/nuori liikkeelle? Me vanhemmat ja aikuiset yleensä voimme auttaa lapsia näyttämällä heille esimerkkiä. Voimme kutsua vieraita kylään tai viedä lapsia harrastuksiin ja tilaisuuksiin, jossa ollaan tekemisissä muiden kanssa. Voimme vaikuttaa lasten asenteisiin ja yksinäisten huomioimiseen auttamalla lapsia pääsemään mukaan yhteiseen leikkiin sekä kehottamalla niitä, joilla jo on kavereita, ottamaan mukaan myös muita lapsia. Voimmemyös
pyrkiä  muuttamaan yksinäisten lasten negatiivisia ajattelumalleja.

 

Älä jättäydy yksin, älä jätä yksin. Ihmiset kehittyvät eri aikaan fyysisesti, kognitiivisesti ja ryhmätyötaidoissaan. On tärkeä selvittää kuinka paljon tukea ja turvaa lapsi tarvitsee toimiakseen yhteisessä ryhmässä ja kuulostella jokaiselle sopivaa tahtia tulla mukaan. Lapsen on tärkeä saada hyviä onnistumisen kokemuksia.

 

Tärkeitä yksinäisyyden kokemusta vähentäviä tekoja ovat muun muassa:

 

• Katsoa silmiin, jolloin lapsi tuntee tulleensa nähdyksi

• Kätellä, jolloin lapsi kokee hyväksyvän kosketuksen

• Olla läsnä, jolloin lapsi tuntee itsensä hyväksytyksi

• Kysyä kuulumisia, jolloin lapsi tuntee itsensä tärkeäksi

• Pyytää mukaan, jolloin lapsi tuntee kuuluvansa yhteisöön

 

Yhteisvastuu nuoresta -hankkeen loppuseminaarissa kerrottiin eri toimintamalleista joitasen
aikana  oli kehitetty. Yhteisenä puutteena koettiin lasten osallistamisen vähyys suunnittelussa.

 

Ihminen kykenee motivoitumaan mihin vaan ja ihmiset ovat luovia ja pystyvätratkaisemaan
lähes  mitä vaan. Lasten ja nuorten yksinäisyyden poistaminen pystytäänratkaisemaan
kun  on motivaatiota.

 

Mitä itse lupaan tehdä ennaltaehkäisemään lasten ja nuorten yksinäisyyttä?

 

Ystävällisin terveisin

Virpi Hänninen

––––––––––––––––––––––––––––––––––––

 

 

Me kaikki – ihan kaikki – olemmemukana
toteuttamassa  unelmaa paremmasta maailmasta

 

Lähes 600 oppilaskunta-aktiivia, rehtoria ja ohjaavaa opettajaa olivat paikalla, kun KoKo Espoo ry:n ja Espoon kaupungin suomenkielisen opetustoimen järjestämä Kaikki – ihan kaikki – toiminta sai lähtölaukauksensa tiistaina 23.9 Espoon Dipolissa.

 

Toiminta lähtee siitä, että lapset ja nuoret etsivät itse ohjatusti keinoja suvaitsevaisuuden ja hyvinvoinnin lisäämiseksi kouluissa. Pelkkä kiusaamisen loppuminen ei riitä, vaan päämääräänä on se, että kenenkään ei tarvitsisi jäädä yksin ja vaille kavereita. Kuten puheenjohtajamme Susanna Lehti totesi: "Jos lasta tai nuorta ei koulussa kiusata, siis haukuta, tönitä, varasteta tavaroita tai muuta vastaavaa, mutta hän on kuin ilmaa, niin riittääkö se?  On raskasta olla yhteisössä, jos ei oikeasti kuulu siihen. "

 

Toiminnan suojelijoina ja keulakuvina ovat suvaitsevaisuuskummit, mm. Espoon sivistystoimen johtaja Sampo Suihko ja kansanedustaja Sanna Lauslahti. "Suvaitsevaisuus aiheena on niin tärkeä, että siitä on puhuttuva joka päivä", Lauslahti totesi.

Avaustilaisuudessa oli puhujana myös kansanedustaja Jani Toivola aiheesta: "Musta tulee isona valkoinen – tuleehan?" Jani Toivola totesi viisaasti: "Voimme tehdä ratkaisun kohtaammeko erilaisia ihmisiä pelon vai sydämen kautta

 

 

 

Pääosassa suvaitsevaisuustoiminnassa ovat lapset ja nuoret itse. Heidän kilpailutyönsä ja ehdotuksensa olivat päivän koskettavinta antia. Kuten Tiistilän koulu totesi: "Minulla on unelma paremmasta maailmasta, jossa kaikkia suvaitaan."

 

Meillä kaikilla on tuo sama unelma, ja Kaikki - ihan kaikki - toiminnan myötä tuo unelmaon
pikkuisen  lähempänä toteutumistaan.

 

Lisää tietoa:  www.suvaitsevaisuuskummit.fi

––––––––––––––––––––––––––––––––––––

 

 

Riittääkö se, että kiusaamista ehkäistään?

 

Me aikuiset teemme kodeissa ja koulussa paljon sen eteen, että kiusaamista koulussa ehkäistäisiin. Tämä on tärkeää ja hienoa työtä ja riittää monen oppilaan kohdalla. Mutta ei läheskään kaikkien.

 

Aikuiset, käsi sydämelle - kiusaaminen loppuu. Riittäkö se? Jos lasta tai nuorta ei koulussa kiusata, siis haukuta, tönitä, varasteta tavaroita tai muuta vastaavaa, mutta hän on kuin ilmaa? Siis ei juttukavereita, ei synttärikutsuja, ei pelikaveria, ei pääsyä spontaaneihin ryhmäleikkeihin tai kutsua isompien hampurilaisreissuille.

 

On raskasta olla yhteisössä, jos ei oikeasti kuulu siihen.

 

Kiusaamisen ehkäisemisestä on siirryttävä vaikuttamaan siihen, mitä tulee kiusaamiseen TILALLE. Jotta tilanne olisi lapsen ja nuoren kannalta hyvä (siis sellainen, ettei terve kasvu häiriinny) täytyy kiusaamisen tilalle tulla jotain sellaista kuin kuuluminen lapsiryhmään, oikea osallisuus leikkeihin ja muuhun ohjelmaan, toveruus, ystävyys.

 

Lukiolaisten liiton huikean #kutsumua - kampanja suuri oivallus on juuri tässä. Ei riitä, ettäminua
ei  haukuta huolimattomaksi sekoilijaksi, vaan jotta voisin hyvin olisi tilalle tultava arvostus hyviä ominaisuuksiani nopeutta ja aikaansaapuuttani kohtaan. Ehkä arvostuksen saamisen jälkeen olisin valmiimpi ottamaan vastaan myös rakentavan palautteen puutteistani.

 

Jotta lasten ja nuorten hyvinvointi oikeasti kohenisi on meidän aikuisten nostettavarimaa.
Ei  riitä, ettei kiusata, vaan kaikilla on oltava kaveri.

 

KoKoEspoon ja Espoon kaupungin alkavassa KAIKKI IHAN KAIKKI -suvaitsevaisuustoiminnassa tavoitellaan juuri tätä: kaikkien (siis ihan kaikkien) osallisuutta koulussa, lasten ja aikuisten muodostamassa yhteisössä.

 

Olemme käymässä ongelman kimppuun uusin keinoin, joista tärkein ovat oppilaiden itsensä kouluttaminen vertaiskummeiksi kouluttamaan muita lapsia ja nuoria.

 

Sen lisäksi aiomme avata kodeille mitä kaikkea konkreettista vanhemmat ja muut lapsesta välittävät aikuiset voivat tehdä sille, että hyvä kaveruus ja mukaan ottaminen saisivat vauhtia. Samalla halutaan laittaa kodeilla jo käytössä olevat hyvä ideat kiertoon. Tärkeää on samalla syventää ajatusta siitä, että myös vanhemmat kuuluvat kouluyhteisöön ja vaikuttavat siihen – halusivat tai eivät. Useimmat haluavat. Tähän palaamme!

 

Susanna Lehti

puheenjohtaja, KoKoEspoo ry

––––––––––––––––––––––––––––––––––––

 

 

Copyright - Your Business name

Press Room

Contact Us